Voiko pintakosteusmittaukseen luottaa?

Pintakosteusmittaukseen voidaan luottaa, kun menetelmää käytetään siihen tarkoitukseen, johon se soveltuu: rakenteen kosteuserojen alustavaan kartoittamiseen ja poikkeavien alueiden paikallistamiseen.

Pintakosteusmittaus ei kuitenkaan yleensä kerro rakenteen todellista kosteuspitoisuutta, kosteuden sijaintisyvyyttä tai sitä, onko rakenteessa kosteusvaurio. Siksi pelkän pintamittauksen perusteella ei pidä tehdä päätöstä rakenteiden purkamisesta, kuivattamisesta tai vedeneristyksen uusimisesta.

Mitä pintakosteusmittari mittaa?

Pintakosteusmittari on yleiskielinen nimitys. Teknisesti laitetta kutsutaan usein pintakosteudenosoittimeksi tai pintakosteudenilmaisimeksi.

Rakenteita rikkomatta toimivat laitteet reagoivat materiaalin sähköisiin tai dielektrisiin ominaisuuksiin. Kosteus muuttaa näitä ominaisuuksia, jolloin laitteen näyttämä lukema yleensä kasvaa.

Laite ei kuitenkaan tunnista, mikä osa lukeman muutoksesta johtuu vedestä ja mikä esimerkiksi materiaalista tai rakenteen sisällä olevasta metallista. Useimpien laitteiden näyttämät ovat suhteellisia vertailuarvoja eivätkä suoraan esimerkiksi betonin suhteellista kosteutta ilmaisevia RH-prosentteja.

Pintakosteudenosoittimen käytöstä ja rajoituksista kerrotaan yksityiskohtaisesti ympäristöministeriön kosteus- ja sisäilmateknisessä kuntotutkimusoppaassa.

Milloin pintakosteusmittaus on hyödyllinen?

Pintakosteusmittaus soveltuu erityisesti:

• laajojen alueiden nopeaan kartoittamiseen
• saman materiaalin eri alueiden vertailuun
• mahdollisen vuotoalueen alustavaan rajaamiseen
• märkätilän riskikohtien tarkastamiseen
• vesivahingon leviämissuunnan arvioimiseen
• jatkotutkimuskohtien valitsemiseen
• kuivumisen suuntaa antavaan seurantaan
• rakenteita rikkovien mittausten suunnitteluun

Mittauksen vahvuus on nopeus. Yhdellä tarkastuskerralla voidaan käydä läpi laajoja lattia- ja seinäpintoja ilman rakenteiden avaamista.

Luotettavin käyttötapa on vertaileva mittaus. Poikkeavaa aluetta verrataan samanlaiseen, oletettavasti kuivaan rakenteeseen, jossa pintamateriaali, rakennepaksuus ja muut mittaukseen vaikuttavat tekijät ovat mahdollisimman samanlaiset.

Mitkä tekijät voivat vääristää mittaustulosta?

Pintakosteudenosoittimen lukemaan voivat kosteuden lisäksi vaikuttaa:

• pintamateriaalin koostumus ja tiheys
• laatan ja kiinnityslaastin paksuus
• erilaiset tasoite- ja maalikerrokset
• betoniraudoitus
• metalliset putket ja suojaputket
• lattialämmityskaapelit
• vesikiertoinen lattialämmitys
• rakenteeseen kertyneet suolat
• materiaalikerrosten vaihtuminen
• rakenteen sisällä olevat ontelot tai ilmaraot
• mittauskohdan reunat ja nurkat
• laitteen asento ja kosketus pintaan
• mitattavan rakenteen lämpötila
• kahden erilaisen materiaalin liittymä

Tämän vuoksi eri materiaaleista tai eri rakennekohdista saatuja numeroarvoja ei yleensä voida verrata suoraan keskenään.

Myöskään kahden erimerkkisen mittalaitteen asteikot eivät välttämättä vastaa toisiaan. Mittaustuloksen yhteydessä pitäisi aina ilmoittaa käytetty laite, mittausasteikko, mittauskohdat ja vertailuarvot.

Mitä pintakosteusmittaus ei kerro?

Pintakosteusmittauksella ei tavallisesti voida määrittää luotettavasti:

• rakenteen tarkkaa kosteuspitoisuutta
• betonin suhteellista kosteutta
• kosteuden sijaintisyvyyttä
• kosteuden lähdettä
• kostumisen ajankohtaa
• rakenteen kuivumiseen tarvittavaa aikaa
• vedeneristyksen tiiviyttä
• rakenteen mikrobiologista kuntoa
• sitä, onko mittauskohdassa kosteusvaurio

Suuri lukema ei automaattisesti tarkoita kosteusvauriota. Vastaavasti pieni lukema ei sulje pois syvemmällä rakenteessa olevaa kosteutta tai aiemmin kuivunutta vauriota.

Miksi märkätilöiden pintamittauksia on vaikea tulkita?

Laatoitetussa märkätilässä vettä voi kulkeutua laattasaumojen kautta kiinnityslaastiin. Nykyaikaisessa rakenteessa vedeneristys sijaitsee tavallisesti laatoituksen ja kiinnityslaastin alla.

Suihkun ja lattiakaivon välisellä alueella pintakosteudenosoitin voi siksi näyttää ympäristöä suurempia lukemia, vaikka vedeneristeen alapuolinen rakenne olisi kuiva ja vedeneristys toimisi suunnitellusti.

Vanhemmissa märkätilöissä vedeneristys voi sijaita syvemmällä rakenteessa. Esimerkiksi bitumikermi on voitu asentaa pintabetonilaatan alle. Tällöin vedeneristyksen yläpuolinen betonikerros voi olla jatkuvasti tai toistuvasti kostea ilman, että kantava rakenne on kosteusvaurioitunut.

Märkätilän pintakosteusmittaus ei siis ole vedeneristyksen tiiviyskoe.

Dokumentoituja tapausesimerkkejä mittauksen rajoituksista

FISE: normaali rakennekosteus tulkittiin vaurioksi

FISEn Rakennusvirhepankin tapauksessa pesuhuoneen lattiassa havaittiin pintakosteudenosoittimella suuria lukemia erityisesti suihkun ja lattiakaivon välisellä alueella. Tulosten perusteella rakenne tulkittiin kosteusvaurioituneeksi ja vedeneristys suositeltiin uusittavaksi.

Purkamisen yhteydessä selvisi, että vedeneristeenä toiminut bitumikermi sijaitsi pintabetonilaatan alapuolella. Vedeneristyksen päällä oleva betonilaatta oli käyttötavasta johtuen märkä, mutta rakenne oli oikein toteutettuna kosteusteknisesti toimiva.

Tapauksen seurauksena toimiva rakenne tulkittiin vaurioituneeksi ja laatoitus, pintabetonilaatta sekä vedeneristys uusittiin tarpeettomasti. Lue FISEn tapausraportti RVP-M-RF-76.

FINE: normaali pintalukema ei sulkenut pois putkivuotoa

FINEn ratkaisussa VKL 525/13 vuotokohdan läheisyydessä mitattiin normaaliksi tulkittu pintakosteusarvo. Alkuvaiheen tutkimuksissa ei saatu selkeää näyttöä putkivuodosta, ja vahingolle esitettiin muita mahdollisia syitä.

Myöhemmin vesijohtoverkoston painekokeessa havaittiin suihkusekoittajalle menevän kylmävesiputken vuoto. Vakuutuslautakunta katsoi pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen vahinkojen aiheutuneen kyseisestä vuodosta.

Tapaus osoittaa, ettei yhdestä normaalista pintalukemasta voida päätellä, ettei rakenteessa tai putkistossa ole vuotoa. Vuoto voi sijaita mittausalueen ulkopuolella, syvemmällä rakenteessa tai vesi voi kulkeutua rakenteessa mittauskohdasta poikkeavaan suuntaan. Lue FINEn ratkaisu VKL 525/13.

FINE: pintamittaukset eivät osoittaneet, ettei betonilaatta ollut kastunut

FINEn ratkaisussa FINE-019186 vahinkokartoitus oli tehty pintakosteusmittauksilla, mutta rakenteen kosteuspitoisuutta ei ollut varmistettu ennen korjaustöitä.

Asiantuntijalausunnossa todettiin, ettei pintakosteusmittausten perusteella voitu luotettavasti osoittaa, ettei alapohjan betonilaatta ollut kastunut vahingon yhteydessä. Dokumentoinnin ja varmistavien mittausten puuttuminen vaikeutti myöhempää vahingon syyn ja korjaustarpeen arviointia.

Tapaus korostaa, että myös normaaliksi tulkittu pintamittaus voi olla riittämätön näyttö rakenteen kuivuudesta. Lue FINEn ratkaisu FINE-019186.

FINEn ratkaisut koskevat yksittäisiä vakuutusriitoja, eikä niitä pidä soveltaa sellaisinaan kaikkiin rakennuksiin. Ne ovat kuitenkin käytännön esimerkkejä siitä, miksi mittausmenetelmän rajoitukset ja muun selvityksen tarve pitää huomioida.

Miten pintakosteusmittaus tehdään luotettavasti?

Luotettava kartoitus ei tarkoita vain mittarin painamista pintaa vasten. Työhön kuuluu myös rakenteen ja mittausolosuhteiden arviointi.

Mittauksessa tulee:

• selvittää rakennuksen ikä ja rakenneratkaisut
• tarkistaa mahdolliset aiemmat vahingot ja korjaukset
• valita tutkittavaan materiaaliin soveltuva mittalaite
• käyttää saman rakenteen kuivaa aluetta vertailukohtana
• tehdä mittaukset järjestelmällisesti riittävän tiheällä jaolla
• huomioida putket, raudoitukset ja lattialämmitys
• tarkastella havaintoja yhdessä hajujen, värimuutosten ja muiden vauriomerkkien kanssa
• dokumentoida mittauskohdat pohjakuvaan
• kirjata käytetty laite, asteikko ja vertailuarvot
• määrittää mahdollisten varmistavien tutkimusten tarve

Rakennustiedon vuonna 2025 julkaistu ohjekortti RT 103912 Kosteuskartoitus. Vesivahingot käsittelee kosteuskartoituksen selvitysprosessia, kartoittajan vastuuta ja raportointia.

Milloin tarvitaan tarkempia tutkimuksia?

Jatkotutkimuksia tarvitaan erityisesti, kun:

• pintamittauksessa havaitaan selvä poikkeama
• vaurion lähde ei ole tiedossa
• tulos on ristiriidassa muiden havaintojen kanssa
• epäillään putki- tai viemärivuotoa
• rakenteissa esiintyy hajua, pehmenemistä tai värimuutoksia
• suunnitellaan rakenteiden purkamista
• arvioidaan betonin päällystettävyyttä
• varmistetaan rakenteen kuivuminen vesivahingon jälkeen
• tulosta käytetään laajan tai kalliin korjauspäätöksen perusteena

Käytettävä varmistusmenetelmä valitaan tutkimuskysymyksen ja rakenteen perusteella.

Mahdollisia menetelmiä ovat:

• betonin RH-mittaus porareiästä
• betonin näytepalamittaus
• puun kosteuspitoisuuden mittaus
• rakenteen sisältä tehtävä olosuhdemittaus
• hallittu rakenneavaus
• materiaalinäytteet
• vesijohtoverkoston painekoe
• viemärikuvaus tai tiiveyskoe
• vuodon paikantaminen
• lämpökuvaus muita tutkimuksia täydentävänä menetelmänä

RH-mittauskaan ei automaattisesti ole oikea menetelmä kaikkiin rakenteisiin. Mittaustavan tulee vastata sitä kysymystä, johon tutkimuksella halutaan vastaus.

Voiko pintakosteusmittauksen perusteella tehdä korjauspäätöksen?

Pintakosteusmittaus voi antaa perusteen jatkotutkimuksille, mutta laajaa korjauspäätöstä ei yleensä pitäisi tehdä yksinomaan sen perusteella.

Hyvä periaate on:

• pintakosteusmittaus kertoo, missä voi olla poikkeama
• varmistava mittaus kertoo, onko rakenteessa poikkeavaa kosteutta
• rakennetutkimus selvittää kosteuden sijainnin, syyn ja vaikutukset
• kokonaisarvio määrittää korjaustarpeen ja korjauslaajuuden

Mitä suurempi korjauspäätös on kyseessä, sitä vahvempaan tutkimusnäyttöön sen tulee perustua.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Miksi kosteuden mittaus ennen pinnoituksia on tärkeää?
• Milloin märkätilän vedeneristys kannattaa uusia?
• Mitä tehdä, jos kylpyhuoneessa epäillään kosteusvauriota?
• Miksi vanhan kylpyhuoneen laatoitus ei aina kerro rakenteiden kuntoa?

Aiheeseen liittyvät palvelut

• Tutkimus- ja kartoituspalvelut – kosteuspoikkeamien, vaurioalueiden ja tarvittavien jatkotutkimusten selvittäminen.
• Tekninen isännöinti – taloyhtiöiden tutkimusten, korjaustarpeiden ja teknisen päätöksenteon asiantuntijatuki.
• Projektinjohto ja korjaussuunnittelu – tutkimustuloksiin perustuvien korjausten suunnittelu ja kokonaisuuden hallinta.

ORDOL alueellasi

• ORDOL Tampere – pintakosteuskartoitukset, rakennekosteuden mittaukset ja vaurioselvitykset Tampereella sekä Pirkanmaalla.
• ORDOL Lahti – kosteusmittaukset, vahinkokartoitukset ja rakennustekniset tutkimukset Lahdessa sekä Päijät-Hämeessä.
• ORDOL Helsinki – kosteuskartoitukset, rakenteiden tutkimukset ja korjaustarpeiden arviointi Helsingissä sekä pääkaupunkiseudulla.

Lähteet ja tapausesimerkit

• Ympäristöministeriö: Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus
• Rakennustieto: RT 103912 Kosteuskartoitus – vesivahingot
• FISE: Pesuhuoneen lattian kosteudenmittaustulosten virheellinen tulkinta, RVP-M-RF-76
• FINE: Ratkaisusuositus VKL 525/13
• FINE: Ratkaisusuositus FINE-019186

‍