Maanvaraisen betonilattian ja kellarin seinän kosteus – mitä RH-mittaus oikeasti kertoo?

Betonin kosteutta koskeva mittaustulos tulkitaan helposti liian yksinkertaisesti. Rakenteesta mitataan esimerkiksi 71–74 %:n suhteellinen kosteus, minkä jälkeen betoni määritellään joko kuivaksi tai kosteaksi.

Todellisuudessa yksittäinen RH-luku ei kerro:

• mistä kosteus on peräisin
• kuinka kauan kosteutta on ollut rakenteessa
• onko rakenne kastunut aikaisemmin
• onko kosteus kyseiselle rakenteelle poikkeavaa
• ovatko pintamateriaalit vaurioituneet
• soveltuuko rakenne päällystettäväksi
• onko kyse rakennuskosteudesta, maaperän kosteudesta vai vesivahingosta

Uudiskohteen maanvarainen betonilaatta, rintamamiestalon kellarin lattia, maanvastainen seinä ja vesivahingossa kastunut betonirakenne voivat antaa samansuuntaisia mittaustuloksia, vaikka niiden kosteustekninen tilanne olisi täysin erilainen.

Kosteusmittauksen tulkinta edellyttää aina tietoa rakenteesta, mittausmenetelmästä, mittaussyvyydestä, olosuhteista ja tutkimuksen tarkoituksesta.

Betoni ei ole yksiselitteisesti kuiva tai märkä materiaali

Betoni on huokoinen materiaali, joka sisältää, sitoo ja siirtää kosteutta. Sen kosteustila muuttuu ympäröivien olosuhteiden mukaan.

Betonissa voi olla:

• valmistuksessa käytettyä rakennuskosteutta
• huokosrakenteeseen sitoutunutta kosteutta
• vesihöyrynä liikkuvaa kosteutta
• kapillaarisesti siirtyvää vettä
• maaperästä rakenteeseen kulkeutuvaa kosteutta
• sade- tai sulamisvesistä peräisin olevaa kosteutta
• putki- tai laitevuodon aiheuttamaa kosteutta

Osa betonin valmistuksessa käytetystä vedestä sitoutuu sementin hydrataatioreaktioissa. Rakenteeseen jää kuitenkin myös ylimääräistä kosteutta, jonka pitää poistua kuivumalla.

Vanhassa maanvastaisessa rakenteessa kosteus voi puolestaan olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maaperän kanssa. Tällainen rakenne ei välttämättä koskaan kuivu samalle tasolle kuin kuivassa sisätilassa sijaitseva betonirakenne.

Betonin sisältämä kosteus ei siksi automaattisesti tarkoita vauriota. Olennaista on, aiheuttaako kosteustaso haittaa betonille, siihen liittyville materiaaleille tai rakenteen käyttötarkoitukselle.

Mitä betonin suhteellinen kosteus tarkoittaa?

Betonin suhteellisen kosteuden mittauksessa arvioidaan betonin huokosilman suhteellista kosteutta tietyllä syvyydellä ja tietyssä lämpötilassa.

Esimerkiksi 75 % RH ei tarkoita, että betonissa olisi 75 prosenttia vettä tai että rakenne olisi 75-prosenttisesti märkä.

RH-mittauksen tulkintaan vaikuttavat:

• mittaussyvyys
• betonin lämpötila
• mittausmenetelmä
• mittauksen tasaantumisaika
• betonilaatan paksuus
• rakenteen kuivumissuunnat
• mittauskohdan edustavuus
• pintamateriaali ja sen kosteudenkesto
• rakenteen aikaisemmat kosteustapahtumat
• mittauksen kokonaisepävarmuus
• tutkimuksen tarkoitus

Sama RH-luku voi olla yhdelle pintamateriaalille liian korkea ja toiselle hyväksyttävä. Pinnoittamattomassa maanvastaisessa betoniseinässä tulos voi olla rakenteen toiminnan kannalta tavanomainen, vaikka sama lukema olisi kosteudelle herkän lattiapäällysteen alla ongelmallinen.

Voidaanko esimerkiksi 71–74 % RH määritellä kuivaksi?

Lukemaa ei voida määritellä yleispätevästi kuivaksi tai märäksi ilman tietoa rakenteesta, mittaussyvyydestä, mittausmenetelmästä ja tulevasta pintamateriaalista.

Esimerkiksi 71–74 % RH voi olla useiden pintarakennejärjestelmien kannalta melko alhainen tulos, jos:

• mittaus on tehty oikealta arviointisyvyydeltä
• mittausmenetelmä on ollut luotettava
• mittauskohta edustaa tutkittavaa aluetta
• betonin pintaosa ja tasoite ovat riittävän kuivia
• mittausepävarmuus on huomioitu
• tuotevalmistajan ilmoittama raja-arvo alittuu riittävällä marginaalilla

Tulos ei kuitenkaan yksin kerro, onko rakenne kastunut aikaisemmin, onko kosteusrasitus edelleen aktiivinen tai ovatko rakenteeseen liittyvät materiaalit jo vaurioituneet.

Päällystettävyysrajat riippuvat pintamateriaalista

RT 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus määrittelee betonin suhteellisen kosteuden mittausmenetelmät, mittaussyvyydet ja mittauksen luotettavuuden arvioinnin.

RT 103333 ei kuitenkaan anna yhtä yleispätevää kosteuden raja-arvoa kaikille pintamateriaaleille. Päällystettävyysraja määräytyy käytettävän tuotteen, liiman, tasoitteen, pohjusteen ja valmistajan ohjeiden perusteella.

Nykyisissä materiaalivalmistajien ohjeissa betonialustan kosteudelle esitetään muun muassa seuraavia vaatimuksia.

Laminaatti

Laminaatin betonialustan suhteellisen kosteuden tulee olla yleensä alle 75 % RH.

Maanvaraisessa betonilattiassa tarvitaan yleensä lisäksi valmistajan ohjeen mukainen kosteussulku tai kosteuden katkaiseva alusmateriaali. Pelkkä RH-rajan alittuminen ei poista maaperästä myöhemmin nousevan kosteuden mahdollisuutta.

Parketti

Parketin betonialustan suhteellisen kosteuden tulee olla yleensä alle 75 % RH.

Vaatimus koskee sekä kelluvana asennettavaa että alustaan liimattavaa parkettia. Liimattavassa rakenteessa on lisäksi huomioitava liiman, tasoitteen ja pohjusteen kosteusvaatimukset.

Vinyylilaatta

Vinyylilaatan betonialustan suhteellisen kosteuden tulee olla yleensä alle 75 % RH.

Alustan, tasoitteen ja mahdollisen liiman tulee täyttää koko tuotejärjestelmän vaatimukset. Tiivis vinyylipinta hidastaa betonin kuivumista ylöspäin, joten maanvastaisen rakenteen jatkuva kosteusrasitus pitää arvioida erikseen.

Liimattu muovimatto, kumipäällyste ja linoleumi

Näiden materiaalien betonialustan suurin sallittu suhteellinen kosteus on tavallisesti enintään noin 85 % RH.

Lopullinen raja määräytyy kuitenkin käytettävän päällysteen, liiman ja tasoitteen valmistajan ohjeista. Myös betonin pintaosan ja tasoitteen tulee olla riittävän kuivia.

Vedeneristys ja laatoitus

Vedeneristysjärjestelmien betonialustalle sallima kosteus on tavallisesti noin 85–90 % RH.

Tuotekohtaiset erot ovat merkittäviä. Jotkin järjestelmät sallivat vanhalle betonirakenteelle tätä korkeamman kosteuden, mutta järjestelmä ei välttämättä sovellu alustaan, johon siirtyy jatkuvasti kapillaarista kosteutta.

Epoksi- ja polyuretaanipinnoitteet

Tavanomaisten epoksi- ja polyuretaanipinnoitteiden betonialustalle sallima kosteus on usein noin 80–90 % RH.

Markkinoilla on myös kostealle betonille tarkoitettuja erikoispohjusteita, joiden sallittu alustakosteus voi olla yli 95 % RH. Tällaisia arvoja ei saa soveltaa muihin pinnoitteisiin tai tuotejärjestelmiin.

Pelkkä materiaalikohtaisen RH-rajan alittuminen ei osoita koko rakenteen päällystettävyyttä. Lisäksi pitää varmistaa:

• mittaus oikealta arviointisyvyydeltä
• betonin pintaosan kuivuus
• tasoitteen kuivuus
• mittauskohtien riittävä määrä
• mittauskohtien edustavuus
• koko pintarakennejärjestelmän yhteensopivuus
• maanvastaisen rakenteen jatkuva kosteusrasitus
• mittausepävarmuuden huomioiminen

Arviointisyvyys on yhtä tärkeä kuin RH-luku

Betonilaatan pinta kuivuu yleensä ensimmäisenä. Jos kosteus mitataan vain liian läheltä pintaa, tulos voi antaa liian hyvän kuvan koko rakenteen kosteustilasta.

RT 103333:ssa päällystettävyyden arviointisyvyys määritetään rakenteen paksuuden ja kuivumissuuntien perusteella.

Tavallisesti kosteutta tarkastellaan:

• varsinaiselta arviointisyvyydeltä A
• matalammalta mittaussyvyydeltä, esimerkiksi 0,4 × A
• betonin ja tasoitteen pintaosasta

Arviointisyvyydeltä saatu tulos auttaa arvioimaan, kuinka korkeaksi kosteus voi päällystämisen jälkeen tasaantua pintamateriaalin alle.

Siksi 71–74 % RH:n tulos on merkityksellinen vasta, kun tiedetään, onko se mitattu betonin pintaosasta, arviointisyvyydeltä vai kokonaan muusta tutkimussyvyydestä.

Mittausepävarmuus voi käytännössä olla noin ±5 RH-prosenttiyksikköä

RT 103333 edellyttää mittauksen luotettavuuden ja mittausepävarmuuden arviointia.

Hyvin hallituissa laboratorio-olosuhteissa tai muussa optimaalisessa mittauksessa kokonaisepävarmuus voi parhaimmillaan olla noin ±2 RH-prosenttiyksikköä. Tavallisissa työmaa- ja vauriotutkimusolosuhteissa näin pieni epävarmuus on kuitenkin optimistinen.

Käytännössä realistisena kokonaisepävarmuutena voidaan usein pitää noin ±5 RH-prosenttiyksikköä.

Epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi:

• kosteusanturin tarkkuus ja kalibrointi
• anturin ominaisuuksien muuttuminen käytössä
• betonin ja mittausanturin lämpötila
• huoneilman ja betonin välinen lämpötilaero
• mittareiän todellinen syvyys
• mittareiän puhdistaminen
• mittaputken ja anturin tiivistäminen
• huoneilman pääsy mittareikään
• mittauksen tasaantumisaika
• näytepalojen käsittely ja säilyttäminen
• betonin paikallinen epähomogeenisuus
• mittauskohdan kosteusvaihtelu
• mittauskohdan edustavuus suhteessa koko rakenteeseen

Puutteellisesti tiivistetty porareikä voi antaa todellista rakennekosteutta alhaisemman tuloksen. Myös betonin ja mittausanturin lämpötilaero voi muuttaa RH-lukemaa useita prosenttiyksiköitä.

Mitä epävarmuus tarkoittaa 71–74 % RH:n tuloksessa?

Jos mittauksen kokonaisepävarmuudeksi arvioidaan ±5 RH-prosenttiyksikköä, tulosta ei pidä käsitellä täysin tarkkana lukuna.

Mahdolliset vaihteluvälit ovat tällöin:

• 71 % RH tarkoittaa arviolta vaihteluväliä 66–76 % RH
• 72 % RH tarkoittaa arviolta vaihteluväliä 67–77 % RH
• 73 % RH tarkoittaa arviolta vaihteluväliä 68–78 % RH
• 74 % RH tarkoittaa arviolta vaihteluväliä 69–79 % RH

Kun laminaatin, parketin tai vinyylilaatan vaatimus on alle 75 % RH, mittaustulokset 71–74 % RH eivät mittausepävarmuus huomioiden osoita yksiselitteisesti raja-arvon alittumista.

Tulos voi käytännössä olla riittävän alhainen, mutta varmaa päällystettävyysjohtopäätöstä ei pidä tehdä ilman:

• mittausepävarmuuden arviointia
• riittävää marginaalia raja-arvoon
• pintaosan kosteuden tarkastamista
• useampia edustavia mittauskohtia
• tuotejärjestelmän vaatimusten varmistamista

Uudiskohteen maanvaraisen betonilattian kosteus

Uudessa betonilattiassa merkittävin alkuvaiheen kosteuslähde on yleensä betonin valmistuksessa käytetty vesi.

Maanvaraisen laatan alla on nykyaikaisessa rakenteessa tavallisesti:

• kapillaarisen kosteuden nousun katkaiseva maa-aineskerros
• lämmöneriste
• suunniteltu kosteudenhallintaratkaisu
• toimiva rakennuspohjan kuivatus

Kun alapuolinen rakenne estää kosteuden poistumisen alaspäin, betonilaatta kuivuu pääasiassa ylöspäin. Paksun laatan kuivuminen voi olla huomattavan hidasta.

Betonin pinta voi näyttää ja tuntua kuivalta, vaikka syvemmällä rakenteessa olisi vielä paljon rakennuskosteutta.

Kosteus tasaantuu päällysteen alle

Kun betonilattia päällystetään tiiviillä materiaalilla, syvemmällä rakenteessa oleva kosteus alkaa tasaantua kohti pintaa.

Päällysteen, liiman ja tasoitteen alapuolinen kosteus voi tämän seurauksena nousta korkeammaksi kuin ennen päällystämistä mitattu pintakerroksen kosteus.

Päällystettävyyttä ei siksi voida arvioida mittaamalla ainoastaan betonin kuivinta pintaa. Mittauksilla pitää selvittää myös syvemmällä olevan betonin kosteustaso ja rakenteen kosteusjakauma.

Tasoitus voi kastella betonin pintaosan uudelleen

Betonilattian tasoittamisessa käytettävä vesi lisää kosteutta betonin pintaosaan. Jos päällyste asennetaan liian nopeasti tasoittamisen jälkeen, tasoitteen ja betonin pintaosan kosteus voi jäädä tiiviin päällysteen alle.

Ennen tasoitusta tehty kosteusmittaus ei välttämättä osoita rakenteen päällystettävyyttä tasoituksen jälkeen.

Kosteudenhallinnassa pitää huomioida:

• betonin alkuperäinen kosteustaso
• tasoittamisesta syntyvä lisäkosteus
• tasoitteen paksuus
• kuivumisolosuhteet
• lattialämmityksen käyttö
• päällysteen vesihöyrynläpäisevyys
• liiman ja tasoitteen kosteudenkesto

FISE-tapaus: muutama mittaus ei edustanut koko alapohjaa

FISEn rakennusvirhepankissa kuvatussa uudessa palvelurakennuksessa oli 180 millimetriä paksu maanvastainen betonilaatta. Lattiat päällystettiin muovimatolla, ja noin kahden vuoden kuluttua matoissa havaittiin kupruilua, heikkoa kiinnittymistä ja voimakkaita materiaalipäästöjä.

Rakenteen oletettiin olleen riittävän kuiva, koska muutamasta mittauskohdasta oli saatu päällystämisen mahdollistavia tuloksia.

Ongelmaksi muodostui se, että:

• mittauskohtia oli liian vähän
• kosteimpia alueita ei tunnistettu
• yksittäisten tulosten oletettiin edustavan koko alapohjaa
• mittausepävarmuutta ei huomioitu riittävästi
• tasoittamisen aiheuttamaa lisäkosteutta ei tarkastettu
• kosteutta ei arvioitu riittävästi rakenteen eri syvyyksiltä

FISEn tapaus osoittaa, ettei yksittäinen hyväksyttävältä vaikuttava mittaustulos välttämättä osoita koko lattiarakenteen päällystettävyyttä.

Maanvaraisen lattian kosteus vanhassa rakennuksessa

Vanhan rakennuksen maanvarainen lattia toimii usein eri tavalla kuin uudiskohteen alapohja.

Erityisesti rintamamiestalojen kellareissa voi olla:

• kapillaarikatkoton betonilattia
• suoraan maa-ainesta vasten valettu laatta
• puutteellinen tai puuttuva lämmöneristys
• puuttuva kosteussulku
• vanhentunut tai puuttuva salaojitus
• korkea ulkopuolinen maanpinta
• maaperästä jatkuvasti siirtyvää kosteutta

Tällainen betonilattia voi pysyä kosteana koko rakennuksen käyttöiän ajan. Itse betoni kestää kosteutta yleensä melko hyvin, mutta sen päälle myöhemmin asennetut materiaalit eivät välttämättä kestä.

Riskialttiita pintarakenteita ovat esimerkiksi:

• muovimatot
• vinyylilaatat
• laminaatit
• parketit
• kosteudelle herkät liimat ja tasoitteet
• puukoolatut lattiat
• mineraalivillaeristeet puurakenteiden yhteydessä
• tiiviit pinnoitteet

Vanhan kellarin lattian kosteutta ei voida poistaa pysyvästi pelkällä koneellisella kuivauksella, jos maaperä syöttää rakenteeseen jatkuvasti uutta kosteutta.

Maanpaineseinä vai maanvastainen seinä?

Kellarin seinistä käytetään usein nimitystä maanpaineseinä. Rakennusfysikaalisesti tarkempi termi on yleensä maanvastainen seinä.

Maanpaineseinä viittaa siihen, että seinä vastaanottaa ympäröivän maan aiheuttamaa vaakasuuntaista kuormitusta. Maanvastainen seinä kuvaa rakenteen sijaintia ja kosteusteknistä yhteyttä ympäröivään maahan.

Sama kellarin seinä voi olla sekä maanpaineseinä että maanvastainen seinä.

Kosteusteknisessä arvioinnissa olennaista on, että seinän ulkopuolella oleva maa aiheuttaa rakenteelle lähes jatkuvan kosteusrasituksen.

Miten kosteus siirtyy kellarin seinään?

Maanvastainen seinä voi saada kosteutta:

• maaperästä kapillaarisesti
• vesihöyryn diffuusion vaikutuksesta
• pintavesistä
• sade- ja sulamisvesistä
• puutteellisesti toimivista salaojista
• seinää vasten kertyvästä vedestä
• anturan ja seinän liittymästä
• halkeamien ja epätiiviiden kohtien kautta

Jos seinän ulkopuolinen vedeneristys puuttuu tai on vaurioitunut, kosteus voi siirtyä suoraan betonin, harkon tai muurauksen huokosrakenteeseen.

Jos vettä kertyy seinää vasten ja rakenteeseen muodostuu vedenpainetta, kosteusrasitus on olennaisesti suurempi kuin pelkässä maaperän tavanomaisessa kosteudessa.

Rintamamiestalon kellari on rakennusfysikaalisesti erityinen ympäristö

Rintamamiestalojen kellarit rakennettiin usein varasto-, kattila-, pesu- tai muiksi aputiloiksi. Rakenteiden alkuperäinen kuivuminen on voinut perustua siihen, että kosteus pääsi haihtumaan sisätilaan pinnoittamattoman tai vesihöyryä läpäisevän betonin ja muurauksen kautta.

Kun kellari muutetaan myöhemmin asuin-, sauna- tai oleskelutilaksi, rakenteita voidaan muuttaa esimerkiksi:

• asentamalla seinän sisäpuolelle lämmöneristys
• rakentamalla puurunko maanvastaista seinää vasten
• asentamalla seinään rakennuslevy
• päällystämällä lattia laminaatilla tai vinyylillä
• maalaamalla seinä tiiviillä maalilla
• lisäämällä sisätilan kosteusrasitusta
• muuttamalla ilmanvaihtoa

Tällöin rakenteen aikaisempi kuivumissuunta voi heikentyä tai estyä kokonaan. Kosteus voi jäädä betonin ja uuden sisäpuolisen rakenteen väliin, jolloin orgaaniset materiaalit voivat vaurioitua.

Ongelman aiheuttaja ei välttämättä ole uusi vesivuoto, vaan alkuperäisen maanvastaisen rakenteen ja myöhemmin lisättyjen materiaalien yhteensopimattomuus.

Maanvastainen betoniseinä voi olla kostea ilman materiaalivauriota

Betoni ja muuratut kivirakenteet kestävät kosteutta yleensä paremmin kuin niiden yhteydessä olevat orgaaniset materiaalit.

Maanvastainen betoniseinä voi olla kosteusteknisesti kuormitettu ilman, että betonissa itsessään olisi mikrobivauriota. Haittaa voi kuitenkin syntyä, jos kosteus ulottuu:

• puurunkoihin
• rakennuslevyihin
• tapetteihin
• liimoihin
• tasoitteisiin
• lämmöneristeisiin
• kosteutta kestämättömiin maaleihin
• lattian ja seinän liittymän materiaaleihin

Betonin pinnassa voi esiintyä myös suolojen kulkeutumista, värimuutoksia sekä maalin tai tasoitteen irtoamista.

Tutkimuksissa pitää erottaa toisistaan betonin kosteus ja kosteuden aiheuttama materiaalivaurio.

Miksi sisäpuolinen tiivistäminen voi pahentaa tilannetta?

Jos maaperästä kosteutta vastaanottava seinä päällystetään sisäpuolelta tiiviillä materiaalilla, rakenteen kuivuminen sisäänpäin heikkenee.

Tällöin kosteus voi:

• kerääntyä pinnoitteen taakse
• irrottaa maalia tai tasoitetta
• siirtyä seinän liittymiin
• vaurioittaa sisäpuolisia eristeitä
• mahdollistaa mikrobikasvun orgaanisissa materiaaleissa
• lisätä suolojen kertymistä rakenteen pintaosiin

Tiivis sisäpuolinen pinnoite ei poista ulkopuolista kosteusrasitusta. Se voi ainoastaan siirtää ongelman näkymättömiin rakenteen sisälle.

Vesivahinko maanvaraisessa betonilattiassa

Vesivahingossa vettä voi päästä maanvaraisen laatan päälle, rakenteiden liittymiin tai laatan alapuolisiin täyttökerroksiin.

Vesi voi kulkeutua:

• betonin huokosrakenteeseen
• lattianpäällysteen alle
• seinien alaosiin
• liikunta- ja työsaumoihin
• läpivienteihin
• väliseinien alle
• laatan ja eristeen rajapintaan
• kapillaarisesti lähtökohtaa laajemmalle alueelle

Vaikka näkyvä vesi poistetaan nopeasti, betonin ja muiden rakennekerrosten kuivuminen voi kestää huomattavasti pidempään.

Maanvaraisessa laatassa jo ennen vahinkoa ollut maaperäperäinen kosteus voi vaikeuttaa vahingon aiheuttaman lisäkosteuden erottamista rakenteen taustakosteudesta.

Miten vesivahingon kosteus erotetaan maaperän kosteudesta?

Erottelu ei yleensä onnistu yhden mittaustuloksen perusteella.

Arvioinnissa tarvitaan esimerkiksi:

• rakenteen rakennetyyppi
• tieto vahingon ajankohdasta
• arvio rakenteeseen päässeestä vesimäärästä
• veden havaittu kulkureitti
• eri syvyyksiltä tehdyt mittaukset
• vertailumittaukset vahinkoalueen ulkopuolelta
• pintakosteuskartoitus
• päällysteiden koeavaukset
• materiaalien aistinvarainen kunto
• aikaisemmat mittaus- ja korjaustiedot
• mittausten ajallinen seuranta

Yläpuolelta kastuneessa laatassa kosteutta voi aluksi esiintyä eniten pintaosissa. Maaperästä kosteutta vastaanottavassa laatassa kosteustaso voi puolestaan olla korkeampi syvemmällä rakenteessa.

Kosteusjakauma ei kuitenkaan aina ole näin yksiselitteinen. Rakenteen lämmitys, päällysteet, kuivatus ja vahingosta kulunut aika muuttavat jakaumaa.

Mittaushetken kuivuus ei poista aikaisempaa kastumista

Betonirakenne voi kuivua vahingon jälkeen tasolle, joka soveltuu valitulle päällysteelle. Tämä ei osoita, ettei vahinkoa olisi tapahtunut.

Aikaisempi kastuminen on voinut:

• vaurioittaa lattiapäällystettä
• hajottaa liimaa tai tasoitetta
• aiheuttaa kemiallisia päästöjä
• vaurioittaa seinän alaosan materiaaleja
• mahdollistaa mikrobikasvun orgaanisissa materiaaleissa
• kuljettaa kosteutta lähtökohtaa laajemmalle alueelle

Betonin nykyinen RH-luku, betonin kosteushistoria ja siihen liittyvien materiaalien kunto ovat erillisiä tutkimuskysymyksiä.

Pintakosteudenosoitin ei kerro kosteuden alkuperää

Pintakosteudenosoitin soveltuu rakenteen sisäisten erojen ja poikkeavien alueiden kartoittamiseen.

Se ei yksin kerro:

• kosteuden tarkkaa määrää
• kosteuden sijaintisyvyyttä
• kosteuden lähdettä
• rakenteen päällystettävyyttä
• betonin kosteushistoriaa
• materiaalien vaurioitumista

Maanvaraisissa rakenteissa lukemiin voivat vaikuttaa myös:

• betonin koostumus
• raudoitteet
• putket
• suolakerrostumat
• lattian eri rakennekerrokset
• materiaalipaksuuksien vaihtelut

Pintakosteuskartoitusta käytetään vertailevana menetelmänä ja tarkempien tutkimusten kohdentamiseen.

Miten maanvastaisen betonirakenteen kosteus tutkitaan?

Tutkimuksen tulee edetä rakennusfysikaalisena kokonaisuutena.

Rakenteen selvittäminen

Ensin selvitetään:

• rakennekerrokset
• betonin paksuus
• lämmöneristys
• kapillaarikatko
• vedeneristys
• kuivumissuunnat
• liittyvät materiaalit
• rakennus- ja korjaushistoria

Kosteuslähteiden arviointi

Mahdollisia lähteitä ovat:

• rakennuskosteus
• maaperän kosteus
• sade- ja sulamisvedet
• puutteellinen salaojitus
• putki- tai laitevuoto
• pintavedet
• sisäilman kosteus
• kondenssi

Mittaussuunnitelma

Mittauskohdat ja -syvyydet valitaan tutkimuskysymyksen perusteella. Päällystettävyyden arviointi, vesivahingon kartoitus ja vanhan kellarin kuntotutkimus vaativat erilaisen mittaussuunnitelman.

Vertailualueet

Vahinkoalueen tuloksia verrataan mahdollisuuksien mukaan samanlaiseen rakenteeseen vahinkoalueen ulkopuolella. Vertailu auttaa tunnistamaan, mikä osa kosteudesta voi liittyä rakenteen tavanomaiseen kosteuskäyttäytymiseen.

Materiaalien kunnon arviointi

Betonin kosteuden lisäksi tarkastetaan päällysteet, liimat, tasoitteet, puurakenteet, eristeet ja muut kosteudelle herkät materiaalit.

Kokonaisjohtopäätös

Lopuksi arvioidaan erikseen:

• betonin kosteustila
• kosteuden todennäköinen lähde
• rakenteen kosteushistoria
• kuivumismahdollisuudet
• pintamateriaalien kunto
• kuivaus- ja korjaustarve
• tulevan pintarakenteen soveltuvuus

Miten eri tilanteissa pitäisi toimia?

Uudiskohde

Betonilattian kuivumista seurataan riittävän monesta kohdasta ja oikeilta mittaussyvyyksiltä. Päällystettä ei asenneta ennen kuin betonin pintaosa, arviointisyvyys ja tasoite täyttävät valitun tuotejärjestelmän vaatimukset mittausepävarmuus huomioiden.

Rintamamiestalon kellari

Ensin selvitetään ulkopuolinen kosteudenhallinta, salaojitus, maanpintojen kallistukset, seinän vedeneristys ja rakenteen alkuperäinen kuivumisperiaate. Sisäpuolisia tiiviitä tai orgaanisia rakenteita ei lisätä ilman rakennusfysikaalista suunnittelua.

Vesivahinkotilanne

Vahingon aiheuttama kosteus erotetaan rakenteen taustakosteudesta mittausjakaumien, vertailualueiden, vahinkohistorian ja materiaaliavausten avulla. Kuivaus- ja purkutarvetta ei ratkaista yhden RH-luvun perusteella.

Yhteenveto

Maanvaraisen betonilattian tai maanvastaisen kellarin seinän kosteutta ei voida tulkita yhden RH-luvun perusteella.

Keskeiset periaatteet ovat:

• betoni sisältää luonnostaan kosteutta
• RH ei tarkoita veden prosentuaalista määrää
• sama mittaustulos voi tarkoittaa eri rakenteissa eri asioita
• mittaussyvyys ja lämpötila vaikuttavat tulokseen
• mittausepävarmuus voi käytännössä olla noin ±5 RH-prosenttiyksikköä
• laminaatin, parketin ja vinyylilaatan betonialustan tulee olla alle 75 % RH
• päällystettävyys ja vesivahingon tutkiminen ovat eri tutkimuskysymyksiä
• vanhan kellarin rakenne toimii eri tavalla kuin uudiskohteen alapohja
• betonin kosteus ei automaattisesti tarkoita materiaalivauriota
• hyväksyttävä nykyinen RH-luku ei sulje pois aikaisempaa kastumista
• vesivahingon kosteus pitää erottaa maaperän aiheuttamasta taustakosteudesta
• johtopäätöksen tulee perustua koko rakenteen kosteuskäyttäytymiseen

Kosteusmittauksen arvo syntyy vasta silloin, kun tulos yhdistetään rakenteeseen, mittausmenetelmään, mittausepävarmuuteen, olosuhteisiin ja tutkimuksen tarkoitukseen.

Usein kysytyt kysymykset

Onko 75 % RH betonissa kuiva vai kostea tulos?

Sitä ei voida ratkaista ilman tietoa mittaussyvyydestä, lämpötilasta, rakenteesta ja pintamateriaalista. Laminaatin, parketin ja vinyylilaatan alustan tulee olla alle 75 % RH, mutta päällystettävyys pitää arvioida myös mittausepävarmuuden ja pintaosan kosteuden perusteella.

Voiko maanvarainen betonilattia olla kostea ilman vauriota?

Kyllä. Betoni kestää kosteutta melko hyvin. Vaurioita syntyy usein betonin yhteydessä oleviin liimoihin, tasoitteisiin, päällysteisiin, puurakenteisiin ja muihin kosteudelle herkkiin materiaaleihin.

Miten vesivahingon kosteus erotetaan maaperän kosteudesta?

Erottelu perustuu vahinkohistoriaan, rakenteen selvittämiseen, eri syvyyksiltä tehtyihin mittauksiin, vertailualueisiin, kosteusjakaumaan ja materiaalien kunnon tutkimiseen. Yksi mittaustulos ei yleensä riitä.

Voiko rintamamiestalon kellarin seinän eristää sisäpuolelta?

Se on mahdollista vain rakennuskohtaisesti suunnitellulla ratkaisulla. Sisäpuolinen eristys voi jäähdyttää vanhaa seinää ja heikentää sen kuivumista, jolloin kosteuden ja materiaalivaurion riski kasvaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kapillaarikatkon puuttuminen voi aiheuttaa jatkuvaa kosteusrasitusta betonilaattaan
Maaperästä kapillaarisesti siirtyvä kosteus voi ylläpitää vanhan maanvaraisen lattian kosteutta koko rakennuksen käyttöiän ajan.

Muovimaton alta voi löytyä yllättävän paljon kosteutta ilman näkyviä merkkejä
Tiivis lattianpäällyste voi estää betonin kuivumista ja vaurioittaa päällysteen alla olevia liimoja ja tasoitteita.

Miksi kosteus ei usein näy pintaan, vaikka rakenteessa on jo vaurio?
Rakenteen sisäinen kosteus ja materiaalivauriot voivat jäädä pitkäksi aikaa näkyvien pintojen taakse.

Aiheeseen liittyvät palvelut

Tutkimus- ja kartoituspalvelut
Maanvaraisten lattioiden, kellarirakenteiden ja vesivahinkoalueiden kosteutta selvitetään kohteeseen soveltuvilla mittauksilla, rakenneavauksilla ja rakennusfysikaalisella kokonaisarvioinnilla.

Projektinjohto ja korjaussuunnittelu
Tutkimustulosten perusteella voidaan suunnitella rakenteen kosteuskäyttäytymiseen soveltuva korjaustapa, pintamateriaali ja toteutusjärjestys.

Rakennustöiden valvonta
Valvonnalla varmistetaan, että kuivaus, alustan käsittely, kosteudenhallinta ja uusien pintarakenteiden asentaminen toteutetaan suunnitelmien mukaisesti.

ORDOL alueellasi

ORDOL Tampere
Kosteustekniset tutkimukset ja korjausrakentamisen asiantuntijapalvelut Tampereella ja Pirkanmaalla.

ORDOL Lahti
Maanvastaisten rakenteiden tutkimukset ja korjaushankkeiden asiantuntijapalvelut Lahdessa ja Päijät-Hämeessä.

ORDOL Helsinki
Rakennusten tutkimukset, kosteusmittaukset ja korjausrakentamisen asiantuntijapalvelut Helsingissä ja Uudellamaalla.

Lähteet ja tapausesimerkit

• Rakennustieto: RT 103333 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus
• Betoni: Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen BY76
• FISE: Betonilattiarakenteen päällystettävyyden arvioinnissa tehdyt virheet
• FISE: Maanvastaisen seinän puuttuva vedeneristys

‍