Miksi home ei aina haise rakennuksessa?

Home- tai mikrobivaurio ei aina aiheuta selvästi tunnistettavaa hajua. Rakenteessa voi olla paikallinen tai laajakin mikrobivaurio ilman, että siitä kulkeutuu huonetilaan havaittavia hajuyhdisteitä.

Toisaalta rakennuksessa havaittu tunkkainen tai homeeseen yhdistetty haju ei yksin todista mikrobivauriota. Hajun lähde voi olla myös viemäri, rakennusmateriaali, maaperä, kemiallinen yhdiste tai ilmanvaihtojärjestelmä.

Mistä homeen haju muodostuu?

Homeen hajuksi kuvattu haju muodostuu erilaisista kaasumaisista yhdisteistä, joita mikrobit voivat tuottaa aineenvaihduntansa aikana. Hajun muodostuminen riippuu muun muassa mikrobikasvustosta, materiaalista, kosteudesta, lämpötilasta ja kasvuston aktiivisuudesta.

Kaikki mikrobikasvustot eivät tuota samanlaisia tai yhtä voimakkaasti havaittavia hajuyhdisteitä. Hajun puuttumisesta ei siksi voida päätellä, että rakenne olisi vaurioitumaton.

Vaurio voi olla rakenteen sisällä

Suomalaisissa rakennuksissa mikrobivauriot sijaitsevat usein rakenteiden sisällä. Vaurio voi olla esimerkiksi:

• seinärakenteen lämmöneristeessä
• alapohjan sisällä
• yläpohjan eristeissä
• märkätilän pintojen ja vedeneristyksen takana
• lattiarakenteen eri kerroksissa
• putkikotelossa tai hormissa
• alaslasketun katon yläpuolella
• ulkoseinän ja perustuksen liittymässä

Jos vaurioituneesta kohdasta ei ole ilmayhteyttä sisätilaan, hajuja tai muita epäpuhtauksia ei välttämättä kulkeudu huoneilmaan havaittavassa määrin.

Ilmavuotoreitit vaikuttavat hajujen kulkeutumiseen

Rakenteen sisällä oleva haju ei siirry huonetilaan pelkästään siksi, että rakennus on alipaineinen. Epäpuhtauksien kulkeutuminen edellyttää myös ilmavuotoreittiä vaurioituneesta rakenteesta sisäilmaan.

Mahdollisia vuotoreittejä ovat:

• seinän ja lattian liittymät
• alapohjan ja ulkoseinän liitokset
• sähkö- ja putkiläpiviennit
• pistorasiat ja asennusrasiat
• höyrynsulun epätiiviyskohdat
• elementtien ja rakennusosien saumat
• hormit ja muut kotelorakenteet

Alipaineisessa rakennuksessa ilmaa voi virrata epätiiviyskohdista rakenteiden kautta sisätiloihin. Tällöin rakenteissa olevia hajuja, hiukkasia ja muita epäpuhtauksia voi kulkeutua ilmavirran mukana huoneilmaan.

Jos vuotoreittiä ei ole tai ilman virtaussuunta muuttuu, hajua ei välttämättä havaita. Tämän vuoksi haju voi esiintyä vain tietyllä säällä, ilmanvaihdon käyttötilanteessa tai vuodenaikana.

Vaurion aktiivisuus voi vaihdella

Mikrobikasvuston toiminta riippuu rakenteen kosteus- ja lämpöolosuhteista. Kuivempana ajanjaksona kasvusto voi olla vähemmän aktiivinen ja hajua voi muodostua vähän, vaikka materiaalissa olisi aikaisemman kosteusrasituksen seurauksena mikrobivaurio.

Kosteuden lisääntyessä hajun muodostuminen voi voimistua. Tämän vuoksi haju voi olla:

• ajoittaista
• vuodenaikaan liittyvää
• sateiden jälkeen voimistuvaa
• ilmanvaihdon käynnistymiseen liittyvää
• voimakkaampaa rakennuksen ollessa pitkään suljettuna
• havaittavissa vain tietyssä huoneessa tai rakenteen lähellä

Hajun tilapäinen häviäminen ei siten osoita vaurion poistuneen.

Hajuaisti mukautuu ympäristöön

Tilassa pitkään oleskeleva henkilö voi vähitellen tottua jatkuvaan hajuun eikä enää huomaa sitä samalla tavalla kuin tilaan ulkopuolelta tuleva henkilö. Myös ihmisten kyky tunnistaa ja kuvailla hajuja vaihtelee huomattavasti.

Hajuhavainto on siksi hyödyllinen lähtötieto, mutta se ei ole yksin luotettava tutkimusmenetelmä.

Mitkä havainnot voivat antaa aiheen tutkimuksiin?

Mahdollista kosteus- tai mikrobivauriota voidaan epäillä esimerkiksi silloin, kun rakennuksessa havaitaan:

• toistuvaa tai paikallista poikkeavaa hajua
• näkyviä kosteusjälkiä tai materiaalivaurioita
• rakenteiden pitkäaikaista kastumista
• aiempia vuoto- tai vesivahinkoja
• poikkeavia kosteusmittausten tuloksia
• ilmavuotoja riskirakenteista sisätiloihin
• rakenteita, joiden kosteustekninen toiminta on epävarma

Kylmä pinta, yksittäinen pintakosteuslukema tai tilojen käyttäjien oireilu eivät yksin osoita mikrobivauriota. Oireet voivat olla todellisia, mutta niiden perusteella ei voida määrittää rakennuksessa olevan vaurion sijaintia, tyyppiä tai laajuutta.

Miten piilevää mikrobivauriota tutkitaan?

Tutkimus aloitetaan rakennuksen rakenteiden, vauriohistorian ja mahdollisten kosteuslähteiden selvittämisellä. Tutkimusmenetelmät valitaan rakennetyypin ja vaurioepäilyn perusteella.

Tutkimuksessa voidaan käyttää esimerkiksi:

• rakennusteknistä ja aistinvaraista tarkastusta
• pintakosteuskartoitusta
• rakenteiden suhteellisen kosteuden mittauksia
• paine-erojen ja ilmavirtausten tutkimista
• merkkiainekoetta ilmavuotoreittien selvittämiseksi
• rakenneavauksia
• materiaalinäytteitä
• mikrobiologisia laboratorioanalyysejä

Mikrobivaurio voidaan joissakin tilanteissa todeta näkyvän kasvuston ja rakennusteknisten havaintojen perusteella. Piilevän vaurion varmistaminen edellyttää usein rakenteen avaamista sekä materiaalinäytteen laboratorioanalyysiä.

Yksittäinen materiaalinäyte edustaa vain näytteenottokohtaa. Tulosta pitää arvioida yhdessä rakenteen kosteusteknisen toiminnan, vaurion laajuuden, ilmayhteyksien ja muiden tutkimushavaintojen kanssa.

ORDOLin tutkimus- ja kartoituspalveluilla voidaan selvittää mahdollisen kosteus- tai mikrobivaurion sijaintia, aiheuttajaa ja tarvittavien jatkotutkimusten laajuutta.

Aiheeseen liittyvät palvelut

• Tutkimus- ja kartoituspalvelut – kosteuslähteiden, riskirakenteiden, ilmavuotoreittien ja mahdollisten mikrobivaurioiden tutkiminen.
• Tekninen isännöinti – kiinteistön tutkimustarpeiden, teknisen kunnon ja korjaustoimenpiteiden suunnitelmallinen hallinta.
• Projektinjohto ja korjaussuunnittelu – tutkimustuloksiin perustuvien korjaustoimenpiteiden suunnittelu ja toteutuksen hallinta.

ORDOL alueellasi

• ORDOL Tampere – rakennusalan asiantuntijapalvelut Tampereella ja Pirkanmaalla.
• ORDOL Lahti – rakennusalan asiantuntijapalvelut Lahdessa ja Päijät-Hämeessä.
• ORDOL Helsinki – rakennusalan asiantuntijapalvelut Helsingissä ja Uudellamaalla.

Lähteet ja lisätietoa

• Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus – ympäristöministeriö – ohjeita kosteus- ja mikrobivaurioiden tutkimiseen, näytteenottoon sekä tulosten kokonaisvaltaiseen arviointiin.
• Rakennusten kosteustekninen toimivuus – ympäristöministeriön ohje – tietoa rakennusten kosteusteknisestä toiminnasta, ilmavuodoista ja epäpuhtauksien kulkeutumisesta rakenteista sisäilmaan.
• Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa IV – Lupa- ja valvontavirasto – mikrobiologisia olosuhteita, rakennusmateriaalinäytteitä ja analyysitulosten tulkintaa käsittelevä viranomaisohje.
• Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen – Työterveyslaitos – tietoa homepölyn ja hajuyhdisteiden muodostumisesta sekä niiden kulkeutumisesta ilmavirtausten ja materiaalien mukana.

‍