Asunnon tunkkainen haju ei aina tarkoita homevauriota

Moni kuvailee asunnon sisäilmaa sanoilla:

• tunkkainen
• maakellarimainen
• raskas
• pölyinen
• tai “vanhan talon haju”.

Usein ensimmäinen ajatus on homevaurio.

Todellisuudessa hajujen taustalla voi kuitenkin olla hyvin erilaisia syitä, eikä hajun perusteella voida vielä päätellä rakennuksen todellista kuntoa.

Tämä on yksi yleisimmistä virheistä sisäilmaongelmien arvioinnissa:

• hajua yritetään tulkita ilman rakennusteknistä kokonaiskuvaa
• tai toisaalta hajut vähätellään täysin normaaleina.

Kumpikin voi johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Kaikki hajut eivät synny mikrobivauriosta

Rakennuksessa voi esiintyä poikkeavia hajuja ilman varsinaista homevauriota.

Tyypillisiä hajujen lähteitä voivat olla esimerkiksi:

• puutteellinen ilmanvaihto
• voimakas alipaine
• vanhat rakennusmateriaalit
• mineraalivillakuidut
• ryömintätilat
• viemärit
• vanhat pinnoitteet
• kosteat betonirakenteet
• tai rakenteiden ilmavuodot.

Juuri tästä syystä hajun lähdettä ei pitäisi koskaan arvioida pelkän aistinvaraisen havainnon perusteella.

Sama haju voi syntyä täysin eri syistä eri rakennuksissa.

Alipaine voi vetää hajuja rakenteista sisäilmaan

Tämä on yksi yleisimmistä mutta vähiten ymmärretyistä ilmiöistä.

Jos rakennus on liian alipaineinen:

• ilma alkaa virrata rakenteiden läpi
• ja samalla sisäilmaan voi kulkeutua erilaisia hajuja ja epäpuhtauksia.

Hajut voivat tulla esimerkiksi:

• alapohjasta
• ryömintätilasta
• vanhoista eristeistä
• viemärilinjoista
• tai rakenteiden sisältä.

Monessa tapauksessa itse rakenne ei ole varsinaisesti vaurioitunut, mutta ilman virtaussuunta tuo rakenteiden hajut asuntoon.

Tämä korostuu erityisesti:

• vanhoissa kerrostaloissa
• painovoimaisessa ilmanvaihdossa
• sekä rakennuksissa, joissa ikkunoita ja ilmanvaihtoa on muutettu vuosien aikana.

Vanhojen rakennusmateriaalien hajut voivat muuttua ajan myötä

Monissa vanhoissa rakennuksissa käytettiin materiaaleja, jotka:

• ikääntyvät
• kuivuvat
• hapettuvat
• tai reagoivat kosteuteen vuosikymmenten aikana.

Esimerkiksi:

• vanhat muovimatot
• bitumiliimat
• tervapaperit
• kreosoottia sisältävät materiaalit
• tai vanhat eristeet

voivat tuottaa voimakkaitakin hajuja ilman varsinaista mikrobikasvua.

Joissakin tapauksissa hajut voimistuvat erityisesti:

• lämpimällä säällä
• alipaineen kasvaessa
• tai rakenteiden kostuessa.

Ryömintätilat ja alapohjat aiheuttavat usein hajuhaittoja

Erityisesti omakotitaloissa ja vanhemmissa rakennuksissa hajujen lähde löytyy usein alapohjasta.

Tyypillisiä ongelmia:

• korkea ilmankosteus
• orgaaninen materiaali maapohjassa
• puutteellinen tuuletus
• mikrobikasvu
• tai rakenteiden ilmavuodot.

Jos alapohjan ilma pääsee siirtymään asuntoon:

• haju voi tuntua erittäin voimakkaalta
• vaikka näkyviä vaurioita ei olisi sisätiloissa lainkaan.

Tällöin ongelma liittyy usein:

• ilman liikkeeseen
• eikä pelkästään yksittäiseen materiaalivaurioon.

Viemärihaju ei aina tarkoita rikkoutunutta viemäriä

Myös viemärijärjestelmät aiheuttavat usein hajuhaittoja.

Syynä voi olla esimerkiksi:

• kuivunut vesilukko
• alipaine
• puutteellinen tuuletus
• vanha lattiakaivo
• tai vuotava liitos.

Erityisesti vanhoissa kerrostaloissa viemärihajut voivat kulkeutua asuntoon hyvin pienistäkin ilmavuotokohdista.

Tällaiset hajut sekoitetaan usein automaattisesti homeongelmaan.

Mineraalivilla voi aiheuttaa “pölyisen” tai karhean hajun

Moni kuvailee sisäilmaa:

• karheaksi
• pölyiseksi
• kuivaksi
• tai “eristeen hajuiseksi”.

Tämä voi liittyä vanhaan mineraalivillaan, jota esiintyy esimerkiksi:

• yläpohjissa
• ilmanvaihtokanavissa
• koteloinneissa
• ja väliseinärakenteissa.

Jos rakenteissa on ilmavuotoja:

• kuidut
• pöly
• ja hajut

voivat siirtyä sisäilmaan ilman varsinaista näkyvää kosteusvauriota.

Hajun lähdettä ei voi selvittää pelkästään yhdellä mittauksella

Tämä on erittäin tärkeä ymmärtää.

Sisäilmaongelmien selvittäminen vaatii usein:

• rakennusteknistä tarkastelua
• ilmanvaihdon arviointia
• paine-erojen mittauksia
• rakenneavauksia
• kosteusmittauksia
• sekä kokonaisuuden ymmärtämistä.

Pelkkä yksittäinen mittaus:

• ei aina kerro hajun todellista syytä
• eikä hajun voimakkuus yksin kerro ongelman vakavuutta.

Pahin virhe on usein liian nopea johtopäätös

Rakennuksissa tehdään paljon virhearvioita kahteen suuntaan:

• hajut vähätellään täysin normaaleina
• tai kaikki hajut tulkitaan automaattisesti homeeksi.

Todellisuudessa oikea ratkaisu löytyy yleensä vasta silloin, kun:

• rakennuksen rakenne
• ilmanvaihto
• kosteustekninen toiminta
• ja ilmavuodot

tutkitaan kokonaisuutena.

Yhteenveto

Asunnon tunkkainen haju ei automaattisesti tarkoita homevauriota, mutta sitä ei myöskään pitäisi koskaan sivuuttaa pelkkänä “vanhan talon hajuna”.

Hajujen taustalla voi olla:

• ilmanvaihto-ongelmia
• alipainetta
• viemäreitä
• vanhoja rakennusmateriaaleja
• ryömintätiloja
• mineraalivillaa
• tai rakenteiden ilmavuotoja.

Juuri siksi sisäilmaongelmia pitäisi arvioida rakennusteknisen kokonaisuuden kautta — ei pelkän hajuaistin perusteella.

‍